Tyttömäistä, rämäpäistä

Liikuntatutkija Elina Hasanen kertoo tässä blogikirjoituksessaan tyttöjen omaehtoisesta liikkumisesta. Tyttöjen tapainen liike ei sovi yhteen muottiin. Entä ketkä sopivat liikkumisen paikoille?

 14-vuotias nuori nauttii viilettäessään laskettelurinteitä alas tukka putkella. Toinen suunnilleen saman ikäinen työntää polkupyöränsä valtavan maantien mäen laelle, jotta voi kiitää mäen hurjana alas. Kolmas kokeilee, selviääkö uimalla rannalta toiselle. Neljäs kisailee kavereineen pallon ylärimaan potkimisessa. Viides seikkailee metsäpoluilla, yksin, öisin.

KUULOSTAAKO TYTTÖMÄISELTÄ?

Mäkiä viilettävät, seikkailevat ja kisailevat tytöt osoittavat, että tyttöjen tapainen omaehtoinen liike on värikästä. Tytöt temppuilevat yli tyttömäisyyden muotin reunojen. Tutkimukseni tyttöjen kertomusten perusteella tyttömäisenä voisi pitää esimerkiksi yhtälailla kiipeilemistä ja pulkkamäessä viilettämistä kuin kävelyllä käymistä ja omassa huoneessa tanssimista. 

Yläkouluiässä sukupuoli ei liiemmin määrää sitä, mitä omaehtoiselta liikkumiselta halutaan. Nuorille se on hupia ja hulluttelun elämyksiä, yhdessäoloa kavereiden kanssa, joskus pakoa porukoista. Voidaan liikkua fyysisen kunnon tai lajitaitojen vuoksi, tai voidaan liikkua siksi, että saadaan kerrankin olla vapaasti ja valita, missä aikaansa viettää. Näin on sukupuolesta riippumatta.

Kuitenkin, kun katselemme liikkumisympäristöjen käyttöä, pojat ja tytöt usein erottuvat toisistaan.

Keitä näet yleensä pallokentillä? Mitä havaitsit kesällä uimarannoilla? Entä skeitti- tai parkourpaikalla? Monien liikkumismuotojen ja paikkojen suosio näyttää jakautuvan sukupuolen mukaan. 

tyttöjen liikunta

Mieltymykset eivät määritä

KYSE EI KUITENKAAN AINA OLE MIELTYMYKSISTÄ tai omista valinnoista. Taustalla voikin olla asia, joka tulee näkyväksi seuraavankaltaisissa yläkouluikäisten tyttöjen tarinoissa:

  • Koripallokentälle ei päässyt, koska sen olivat vallanneet isommat pojat.
  • Laiturilta mennään hyppimään sitten, kun siellä ei ole enää poikia, ja uimahallin hyppypaikalle pitää odottaa vuoroa loputtomiin, pojilta.
  • Kaukaloon kiekkoilemaan meneminen voisi olla kivaa, mutta poikien läsnä ollessa hävettäisi ihan liikaa.
  • Kuntosali on muskelimiesten paikka. 

Kuten on helppo huomata, sukupuoli voi määrittää paikkaa liikkumisen paikkojen nokkimisjärjestyksissä. Kun koriskenttä, laituri, kenttä tai kuntosali tuntuvat olevan poikien hallussa, se kertoo siitä, että liikunnan tiloissa on maskuliinisia tiloja. Sellaisissa paikoissa maskuliinisuus tuo valtaa. Se tuo vapautta liikkua siten kuin haluaa. 

Tämän päivän liikkuvia poikia ei pidä asettaa tästä syytteeseen, sillä asia juontaa juurensa historiasta. Urheilu on kauan sitten kuulunut pojille ja miehille, ja tytöt ovat kuuluneet kodin piiriin. Tyttömäisyys ja urheilullisuus eivät ole kuuluneet samaan lauseeseen, kun urheilullisuus on tarkoittanut fyysistä voimaa, vauhtia ja rajuutta. Poikamaisen pojan on ollut helpompi saada tilaa. Hänen tapaisensa ovat kuuluneet urheilun maailmaan. Siten sukupuoleen liittyvät kulttuuriset merkitykset ovat määrittäneet, millaiset paikat ja toiminta ovat kenellekin oikeita.
tyttöjen liikunta blogi

Tasa-arvoistuminen ei ole edennyt vielä liikuntapaikoille

TASA-ARVOISTUMINEN ON LÄNSIMAISSA sittemmin edennyt pitkän matkan, mutta yhäkin: kentän laidalla hengailijan paikka on useammin tytön ja tyttömäisyyden paikka. Silloin tyttö on pakotettu jäämään asemaan, jossa hän toistaa vanhaa tyttömäisyyden mallia. Tyttö väistää areenalta, katselee, istuskelee, lähtee kotiin. 

Silloin meiltä myös jää paljon näkemättä. Näemme eniten normien mukaista liikettä, sillä erilainen tapahtuukin piilossa, syrjässä ja hiljaisina aikoina. Muiden silmien edessä olisi uskaliasta ja noloa käyttäytyä muuten, kuin miten on tapana. Tämä ei tietenkään koske vain tyttömäisyyttä ja sen rajoja vaan muutakin erilaisuutta, niin pojissa kuin vaikkapa liikuntavamman omaavissa henkilöissä. On hyvin harmillista, jos nuorella olisi intoa liikkua, mutta hän väistää ”oikeampien” liikkujien tieltä. Haluaisin mukaan, mutta minun kaltaiseni liikkuja ei kuulu mukaan!

tyttöjen liikkuminen blogi

Kulttuuriset raja-aidat

LIIKKUMISYMPÄRISTÖIHIN LIITTYVIÄ KULTTUURISIA RAJOJA ja niiden vaikutuksia on hyvä tunnistaa.

Siten raja-aitoja voidaan pikku hiljaa madaltaa. Pikku hiljaa liikkujat voivat saada uudenlaista mallia muilta liikkujilta siitä, mikä kaikki paikassa on hyväksyttyä. Voinko minäkin kokeilla tuota samaa? Liikuntaan ja sen paikkaan voi kiintyä, kun se tuntuu omalta.

Tavoitteena voi pitää tasa-arvoisia liikkumisen paikkoja. Tavoitetta ajatellen olen koonnut listan asioista, joilla on tutkitusti merkitystä tytöille. Lista pohjautuu omaan sekä Ruotsiin sijoittuvien Malin Cronerin sekä Karin Bookin tutkimuksiin.

tyttöjen liikkumismahdollisuudet

5 + 3 vinkkiä tasa-arvoisen liikkumisen mahdollistavan paikan suunnitteluun

 

1. PAIKAN ELEMENTTIEN ON TÄRKEÄÄ OLLA TYTTÖJEN KOOLLE SOPIVIA
Jos esimerkiksi beachvolley-kentän verkon korkeus tai kuntoilulaitteiden mitoitus ovat miehen kokoon sovitettuja, se vihjaa tytölle, että kyseessä on miesten paikka.

2. KÄYTETTÄVYYS
Sitä lisäävät näkyvillä olevat ohjeet: mitä tässä voi tehdä ja miten voi soveltaa. Osoitetaan rajat sekä annetaan yllykkeitä soveltaa omaan tarkoitukseen.

3. TURVALLISUUDEN TUNNE
Sitä edistää etenkin paikan sijainti lähellä asuinaluetta sekä sen tuttuus. Lapsuudesta tutut paikat kuten leikkipuistot ovat pitkään tärkeitä, joten niihin kannattaa tuoda liikkumisen yllykkeitä.

4. OMA TILA
Pienemmät, rajatut alueet muodostavat isommille alueille paikkoja, joihin voi tehdä tilaa omalle liikkumiselle.

5. LÄHILUONTO
Luonnonympäristö on liikkumisen paikkana salliva, kaukana urheilupaikkojen standardeista ja suoritusihanteista. Lähiluonto on merkityksellinen lukuisin tavoin.

 

Lisään listan loppuun vielä kolme asiaa, jotka liittyvät laajemmin nuorten tasa-arvoisiin liikkumismahdollisuuksiin:

6. Kulttuuristen rajojen venyttäminen on kunnioituksen ja hyväksyvän katseen arvoista. Nolouden uhan selättäminen on iso juttu.

7. Nosta näkyviin myös luvat, älä vain kieltoja. Liike tässä on sallittua, kaikille!

8. Kysy. Älä oleta että tiedät, mistä liikkumisessa tai liikkumatta jättämisessä on tänään kyse.

tasa-arvoinen liikkuminen

Blogikirjoitus pohjautuu pääosin kirjoittajan väitöskirjaan ”Me ollaan koko ajan liikkeessä – Tutkimus nuorten omaehtoisen liikkumisen muodoista ja merkityksistä tilan kehyksissä”, joka on luettavissa osoitteessa:  http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7204-2

Lähteenä myös: 
Croner, M. 2017. Tjejers villkor på spontanidrottsplatser. Hur man kan stimulera unga tjejers spontana fysiska aktivitet på en idrottsplats - en fallstudie om Alby Folkhälsopark. Alnarp: SLU, Department of Landscape Architecture, Planning and Management. 
Book, K. 2007. Många små dörrar utan dörrvakt. Svensk idrottsforskning 3/4, 33–37.

 
Elina Hasanen
Elina Hasanen
Elina Hasanen on jyväskyläläinen liikuntatieteilijä, jonka asiantuntemus liikkumisympäristöistä ja nuorten liikunnasta pohjautuu etenkin tutkijan ja kunnallishallinnon tehtäviin. Hän tutki liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjassaan nuorten omaehtoisen liikkumisen paikkoja, muotoja ja sosiaalisia tiloja.
Twitter: @ElinaHasanen
www.linkedin.com/in/elinahasanen/
Tilaa uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeemme saat ensimmäisten joukossa tietoa leikkiä, liikuntaa ja ulkotiloja koskevista aiheista sekä muista Lappsetin ajankohtaisista tiedotteista. 

Käytämme kerättyä sähköpostiosoitetta markkinoinnin kohdentamisessa ja palvelujen kehittämisessä.
Lue lisää EU:n tietosuoja-asetuksen mukaisesta tietosuojaselosteestamme.

Mikäli kiinnostuit, liity alla postituslistallemme!