Parkouria on sen alkuajoista saakka harrastettu hyvin monenlaisissa ympäristöissä, suurelta osin kaupunkiympäristölle tyypillisissä rakenteissa, mutta myös puistoissa ja jopa metsissä. Kaikkialla missä on saavutettavia, riittävän kestäviä ja kiinnostavia rakenteita.
Parkouraajat kutsuvat harjoituspaikkaa spotiksi. Hyvät spotit tunnetaan harrastajien keskuudessa ja niille annetaan nimiä joko niiden sijainnin, ominaisuuksien, rakenteiden tai lähettyvillä olevien rakennusten tai yritysten nimien mukaan.
Vaikka parkouriin kuuluu vaeltelu ja urban exploring, tapahtuu harjoittelu tyypillisesti melko rajallisessa määrässä spotteja. Suuri osa treenaajista sisällyttää harjoitteluunsa suunnitelmallisuutta, ja siten etukäteen tuttu spotti tuttuine ominaisuuksineen on useimmiten kovassa käytössä. Luovan ajattelun myötä hyvästä spotista myös löytyy uusia mahdollisuuksia harjoitus toisensa jälkeen. Tuttu spotti on myös mittari. Tutut haasteet voi testata aina, kun palaa spotille tauon jälkeen.
Hyvälle parkour-spotille on joitain tunnusomaisia piirteitä. Se on riittävän helposti saavutettava, mikä tarkoittaa kahta asiaa. Siellä saa olla tai on luvallista treenata rauhassa. Spotti, josta liikkujat toistuvasti poistetaan, jää käyttämättä (paitsi ehkä harrastajien pyhiinvaelluskohde Dame du Lac). Saavutettava spotti on riittävän lähellä paikkoja, joissa ihmiset muutenkin liikkuvat, mahdollisesti julkisten kulkuyhteyksien päässä. Toisaalta spotin läpi kulkeva autotie tai vilkas kevyt liikenne haittaa harjoittelua, oli spotti muuten miten houkutteleva tahansa.
Spotin rakenteiden tulee tietysti olla kestäviä, mikä on itsestäänselvää. Jos kaide pettää allasi, saatat loukkaantua ja kaiteen omistaja lähettää laskun rikotusta rakenteesta. Rakenteita tulee olla paljon pienellä alueella ja plussa on, jos ne ovat monipuolisia. Vaeltaminen kesken treenin toimii joskus, mutta useimmiten on hyvä, jos ei tarvitse siirtyä kahta kilometriä harjoitellakseen erityyppistä liikettä.
Urbaaneja spotteja leimaa usein se, että ne ovat melko yksipuolisia ja niissä on tietyntyyppisiä ja -tasoisia rakenteita. Siten pitää tietää etukäteen, minkä tyyppisen lajitreenin haluaa tehdä, kun valitsee harjoituspaikkansa. Joskus myös treeniseura pitää valita spotin mukaan, jos haastetaso ei vastaa kavereiden kulloistakin tasoa. Parkourissa olennaista on yksittäisten liikkeiden yhdisteleminen, kombinaatioiden ja reittien luominen. Tämä onnistuu parhaiten, jos ei tarvitse juosta kahtakymmentä metriä tasamaalla liittääkseen kaksi liikettä kokonaisuudeksi.
Hyvästä spotista löytyy myös uniikkeja ja epäodotuksenmukaisia rakenteita. Hyvä spotti yllättää pitkänkin ajan jälkeen. Tähän liittyy rakenteiden monipuolisuus ja pienet yksityiskohdat, joista voi kiinnostua uudestaan, tai joita ei ole vain tullut huomanneeksi aiemmin. Epäodotuksenmukaiset rakenteet myös haastavat luovaan liikkeeseen ja ongelmanratkaisuun.