Eräässä suomalaisessa kaupungissa on kielletty marjapensaiden istuttaminen päiväkotipihoihin turvallisuussyihin vedoten. Perusteena on, että jos lapset oppivat syömään marjoja päiväkodin pihalla, he kuvittelevat, että kaikkia marjoja voi syödä ja kuolevat myrkytykseen. Miten joku voi keksiä jotain noin typerää? Itseäni ahdistaa leikkipaikan karsinoiminen teräsaidoilla, niiden käyttöä puolustellaan ylläpitovapaudella ja ettei niissä voi kiivetä. Löytyisikö muita mahdollisuuksia rajata keinut muusta leikistä kuin teräsaita? Vaikkapa korkeusero tai tasapainopuomi, jolla on tarkoituskin keikkua, turvaetäisyydet tietenkin huomioiden. Kaikenlainen kiipeily ja keikkuminen kun on hyväksi.
Paras leikkipaikka syntyy, kun se istuu hyvin ympäristöönsä, on luonnonläheinen ja vetää lapsia puoleensa. Pieni lapsi ei pääse leikkipaikalle yksin, joten sen pitää olla viihtyisä myös aikuisen mielestä. Jos suunnittelija onnistuu kaivamaan paikan hengen esiin ja huomaa lasten nauttivan paikan tarjoamista leikin mahdollisuuksista, hän voi olla tyytyväinen työhönsä.
____________________________________________________________________________________________________________________
Tekstin kirjoittaja Eeva Blomberg on pitkän linjan vihersuunnittelija, urakkavalvoja ja
Maisemasuunnittelijat ry:n puheenjohtaja. Hän toimii myös Viherympäristöliiton
hallituksessa ja koulutustyöryhmässä sekä kirjoittaa Viherympäristö-lehteen
kolumneja. Eeva on koulutukseltaan suunnitteluhortonomi ja puutarhaopettaja.
Hänen yrityksensä Pihasuunnittelu Eeva Blomberg on perustettu 1998.
Lue lisää:
Värit tuotteiden suunnittelussa
Liikkeessä läpi iän
Leikillinen oppiminen