Lapselle leikki on luonnollinen osa jokapäiväistä elämää, ja sen avulla lapsi oppii ymmärtämään ympäristöä, sekä hahmottamaan omaa kehoa ja käyttämään motorisia taitojaan. Lasten leikki on luonteeltaan tyypillisesti moniulotteista ja intensiteetiltään vaihtelevaa, siksi sitä voidaankin kutsua fyysisesti aktiiviseksi leikiksi.
Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet että fyysinen aktiivisuus on yhteydessä moniin myönteisiin terveysvaikutuksiin. Sen lisäksi se on edellytys lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle. Fyysinen aktiivisuus ja fyysisesti passiiviset ajanviettotavat, kuten yhtäjaksoinen istuminen ja TV:n katselu, ovat sellaisia käyttäytymistottumuksia, jotka opitaan jo varhaislapsuudessa. Liikunnallisen elämäntavan ensiaskeleet otetaankin jo varsin varhain, ja nuorena opittu aktiivinen elämäntapa luo hyvän perustan aktiiviselle elämäntavalle myös myöhemmin elämässä.
Päiväkotilasten fyysisen aktiivisuuden tutkimukseeni osallistuneiden suomalaisten kolmevuotiaiden lasten kokonaisaktiivisuus oli intensiteetiltään pääosin matalatehoista. Lapset havainnoitiin useimmiten; istumassa, seisomassa tai kävelemässä. Ulkona lasten leikki oli sisäleikkejä kuormittavampaa. Esimerkiksi työnnettävät pyörälliset lelut kuten kuorma-autot, taaperokärryt ja kolmipyörät olivat yhteydessä fyysisesti kuormittavampiin leikkeihin.
Vaikka pienten lasten uskotaan olevan luonnostaan liikkuvaisia, viimeaikaiset kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että päiväkoti-ikäisten lasten fyysinen aktiivisuus on kuormittavuudeltaan alhaista, eikä monenkaan lapsen aktiivisuuden määrä täytä maansa liikuntasuosituksia.
Aikuisten ja kouluikäisten lasten riittämättömästä fyysisestä aktiivisuudesta ja lisääntyneistä istumistottumuksista on viime aikoina keskusteltu paljon julkisuudessa, mutta tutkimukseni tulokset viittaisivat myös päiväkoti-ikäisten lasten arkiliikkumisen ja fyysisesti aktiivisen leikin määrän olevan huolestuttavan vähäistä.
Kuva: Anne Soini