Leikillisyys kantaa myös akateemisessa maailmassa

Leikki, vain lasten etuoikeus? 

Ei toki, leikki ja leikillisyys kuuluvat elämään sen kaikissa vaiheissa. Aikuiset ja ikääntyneet löytävät, tuottavat ja jakavat huumoria ja leikkivät ideoilla. Leikilliset aikuiset osaavat hyödyntää leikillisyyttä myös ongelmanratkaisutilanteissa; he leikkivät ideoilla kunnes ongelma on ratkaistu.  Puhutaankin kognitiivisesta leikillisyydestä. Tiedetään, että leikillisyys lisää ihmisen kognitiivisia resursseja, joka tarkoittaa sitä että silloin kykenemme ajattelemaan joustavammin ja yhdistämään asioita uusilla luovilla tavoilla. Siksi leikillisyys on virike, joka innostaa ja rikastaa esimerkiksi ideariihityöskentelyä. 

Leikillisyys myös rentouttaa: siihen perustuu esimerkiksi naurujooga, jota kokeilimme taannoin LET-työtiimini kanssa. Oli hauskaa pistää koko keho nauramaan.

Leikillisyys voikin olla fyysistä, sosiaalista ja emotionaalista. Leikillisyys ja siihen liittyvät tunteet tarttuvat, joten se toimii ihmisiä ja yhteisöllisyyttä lujittavana liimana. Tärkeää onkin pysähtyä kysymään itseltään, että olenko säilyttänyt leikillisyyteni? Jos olen sen kadottanut, niin miten löydän taas leikillisyyden ja luovuuden potentiaalini? Kyllä se on meissä, kunhan annamme sille luvan tulla esiin.

Yliopisto-opiskelijamme antavat sen tulla esiin. Lukuisista esimerkeistä valitsen kuvailtavaksi tilanteen asiantuntijaksi oppimisen opintojaksolta, jossa lopullisena tavoitteena oli suunnitella erilaisia oppimisen tiloja. Yhteistyökumppanina oli oululainen Business Kitchen ja sieltä Johanna Bluemink. Toimeksiantajan tehtävänä oli tarjota opiskelijoille kontekstitietoa sekä arvioida heidän suunnitteluprosessiaan pitkin matkaa. Opiskelijoiden tuottamat ideat sovellettiin oikeaan käyttöön Business Kitchenissä. 

Aloitimme opintojakson siten että kutsuimme opiskelijat tilaan, jonne olimme vieneet ison maton ja tyynyjä lattialle, tulppaaneja maljakkoon ja hedelmiä isoon kulhoon. Opiskelijat vaihtoivat kenkänsä villasukkiin, joita oli tarjolla oven suussa, ja astuivat sisälle. Istuimme lattialla ja aloitimme pienillä tunteita virittävillä lämmittelyillä. 

Jatkoimme erilaisilla virikkeillä, joilla oli tarkoitus herätellä ajatuksia eri näkökulmista oppimisen ympäristöihin. Opiskelijat ryhmäytyivät Hassunkuriset perheet -pelikorttien avulla muodostaen erilaisia perheitä: perhe Eduzen, Massin uusioperhe ja perhe Paletti. Niin tässä kuin muillakin opintojaksoilla opiskelijat ovat kokeneet perheidean erityisen hedelmällisenä ryhmäytymisen ja yhteenkuuluvuuden tunteen edistäjänä. 

Perheiden tehtäväksi annettiin ideoida ja rakentaa ihanteellinen oppimisen ympäristö tarjolla olevia resursseja hyödyntäen. Ne resurssit olivat laatikoissa lattialla: muun muassa legoja, pikkuautoja, muovailuvahoja, kuohuviinipullonkorkkeja ja korkkeihin kuuluvia metallihäkkyröitä, tusseja ja nappeja. Aikuiset opiskelijamme suorastaan hyökkäsivät penkomaan omaan leikkiinsä (tehtäväänsä) tarvittavia materiaaleja. Spontaanius onkin yksi leikillisyyteen yleisesti liitetty piirre.  

Samalla kun opiskelijat suunnittelivat ja rakensivat oppimisen ympäristöjä, he kehittivät ympäristöön liittyvää tarinaa ja kirjaimellisesti leikkivät aivan samaan tapaan kuin lapset leikkivät minikoossa olevilla henkilöillä. 

Opintojakson alku oli leikillinen, luova ja yhteisöllinen, joka sisälsi myös lyhyitä teoreettisia virikkeitä sekä opiskelijoiden oman toiminnan monitorointia ja tiedon ja ajattelun reflektointia. On tärkeää antaa niillekin aikaa.

Tutkimustenkin mukaan leikillisyys on valtava emotionaalinen resurssi; se lisää hyvinvointia. Se on myös kognitiivinen resurssi, sillä se vapauttaa luovuutta ja luovaa ajattelua. Opiskelijat ovat ilmaisseet leikillisyydestä mm. seuraavaa: Leikillisyyden kautta he kykenevät ohittamaan oppimisen lukkoja ja leikillisessä ”brainstormingissa” heille tulee niin paljon eri ideoita, että huonoimpia ei ehdi edes kirjoittaa ylös. 

Leikillisyyden toteutuminen edellyttää emootionaalisesti turvallista ilmapiiriä

Kuinka leikilliseksi kasvattajat, opettajat ja tulevat opettajat kokevat itsensä?

Olemme pyytäneet opettajia, ja kasvattajia arvioimaan omaa leikillisyyttään (Siklander, Kangas, & Randolph, & Ruokamo, 2017). Vastaajissa on korkea-asteella opiskelevia tulevia opettajia ja kasvattajia, työssä olevia sekä jo eläkkeelle siirtyneitä opettajia ja kasvattajia. 

176 vastaajan perusteella näyttää siltä että, vastaajat arvioivat olevansa erittäin leikillisiä, mikä on hienoa, kun ajatellaan heidän työtään. He ovat luovia, joustavia ja oppimishaluisia ja nauttivat toisista ihmisistä. He näkevät itsensä kognitiivisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti spontaaneina ja leikillisinä. He ovat myös uteliaita ja innostuvia. Heitä innostaa omaperäinen ajattelu ja toiminta sekä erilaiset haasteet ja ratkaisemattomat ongelmat.

Tuloksissa ei ollut eroja ikähaitarilla 20-64 eli leikillisyys näyttää olevan suhteellisen pysyvä ominaisuus. Sen sijaan miehet arvioivat itsensä vähemmän leikillisiksi kuin naiset. Liekö kyse todellisesta erosta vai arvioinnin erilaisuudesta? 

Aikuiset liittivät leikillisyyteen erityisesti kuusi seuraava väitettä: ”Pidän siitä, kun saan ihmiset nauramaan.”, ”Ystäväni näkevät, kun minulla on hauskaa”, ”Haluan leikkiä ideoilla”, ”Minulla on vilkas mielikuvitus.”, ”Fyysinen aktiivisuus pitää minut virkeänä ja motivoituneena” ja ”Leikillisyys edistää ihmisten kanssa toimeen tulemista.”  Nämä väittämät liittyvät myös omiin leikillisyystutkimuksiimme, joissa olemme määritelleet leikillisyyden piirteitä. 

Opettajankouluttajana ajattelen, että tuleville opettajille täytyy tarjota esimerkkejä ja tilaisuuksia, joissa he voivat soveltaa tutkimustietoa oppimisesta leikillisiin ja pelillisiin prosesseihin. 

Kansainväliset aikuiset opiskelijat innostuivat leikillisyydestä

Leikillisyys haastaa luovuuteen.

Koko opintojakson suunnittelu voi perustua leikillisyyteen, mutta niin voi yksi luentokin. Esimerkiksi mediakasvatuksen ”Global media education” –opintojakso neljä tuntia alkoi luentomaisesti aiheeseen orientoinnilla, jonka tarkoitus oli tarjota virikkeitä ajatteluun, luovuuteen ja leikillisyyteen.

Annoin kolme kysymystä, joista opiskelijaryhmät valitsivat yhden. Valittuun mediakasvatukseen liittyvään kysymykseen tuli tarjota vastaus tarjolla olleilla välineillä. Tällä kertaa ne olivat vain kynsilakkoja, papereita ja tusseja ja pikkuautoja. Voi sitä innostusta ja voi niitä tuotoksia ja niihin liittyviä perusteluja! Ne olivat nerokkaita, oivaltavia ja hauskoja eli opetuskerran tavoitteet saavutettiin hienosti.  

Eräs opiskelijoista kertoo siitä, kuinka hän yritti heittäytyä leikilliseen toimintaan. Se ei ole kaikille itsestään selvää.    

“Thank you for studying playfulness, ladies :) I am certainly not the most playful person on planet Earth, maybe it's because of my cultural background, Russian people tend to be more serious and realistic and it passes with generations. But I am trying to "let go" more often and just relax and goof around :) I want to say a special thank you for Pirkko Siklander, for conducting a very interesting lecture and a fun exercise with media education students on September 20th. I was very surprised and excited to know that you have a background in culinary, because it's my dream to apply to culinary school one day :)”

Leikillisyyden tutkimuksen viestiä Lapista maailmalle

Kansainvälinen kasvatustieteiden LIFE2017 -konferenssi toi Lappiin joukon opettajia ja rehtoreita, jotka lähtivät henkilökohtaisesti kokemaan mitä ajatuksia ja tunteita leikillinen oppiminen saa aikaan. Veimme heidät talven pimeimpänä ja kylmimpänä aikana järven rannalle porotilalle, jossa takkatulen ja kynttilöin valaistussa kodassa odotti nokipannukahvit ja karjalanpiirakat. 

Osallistujat jakaantuivat ryhmiin askartelemiemme eläinkorttien avulla. Karhuperhe alkoi käyttäytyä karhujen tavoin, teeret teerien tavoin jne. Jännää, miten helposti otamme sattuman tarjoaman roolin ja näin tuomme leikkilisyyttä vuorovaikutukseen ja toimintaan. Eläinperheet kävelivät jäällä ja ihmettelivät siihen kairattua reikää ja siihen heijastuvaa kuuta; he kuuntelivat hiljaisuuden ääniä ja loivat kokemastaan runoja ja lauluja. He etsivät pimeydessä eläimiä ja tekivät lyhyitä animaatioita. He menivät myös metsään ja saivat sielläkin aikaan luovia tuotoksia. 

Kotiin viemisiksi Playful Learning Lapland –työpajassa nidottiin luovuuden ja leikillisyyden kokemukset kunkin oman työn kontekstiin. 

Leikillisen oppimisen ja opettamisen suunnittelu ja toteuttaminen vaativat meiltä opettajilta innostumista ja heittäytymistä. Kun me rohkenemme heittäytyä, niin varmasti muutkin aikuiset lähtevät mukaan. Leikillisyys on meissä!

Kirjoittaja on leikillisen oppimisen tutkimuksen pioneereja, ja väitteli aiheesta Lapin yliopistossa vuonna 2008. Hän työskentelee yliopistontutkijana Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä (LET) sekä dosenttina Oulun yliopistossa.