Leikillisyys, mielikuvitus ja vuorovaikutus

Uudet ajatukset syntyvät mielen leikeistä ja kuvitelmista, mielikuvituksesta. Leikillisyys, kuten myös leikki, perustuu luovalle mielikuvitukselle. Mielikuvitus on kaiken oppimisen edellytys. Leikki harjoittaa näkemään asioita eri näkökulmasta ja luo pohjaa joustavalle ajattelulle. Se sallii mahdollisten maailmojen ajattelun, eräänlaisen löytöretkeilyn, ja poikkeamisen rutiininomaisesta ajattelusta ja havainnoimisesta. Leikissä on mahdollista olla kuka tahansa ja mikä tahansa paikka voi olla leikin näyttämönä. Lasten leikissä leikkipuiston kiipeilyteline voi olla lohikäärmeperheen koti ja liukumäki jännittävä laavaliukumäki.

Innostus syntyy usein asioista, jotka ovat jännittäviä, hauskoja, uusia ja mielenkiintoisia. Kun ollaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa, innostus ja leikillisyys tarttuvat. Olemalla leikillisiä tai osoittamalla leikillisyyttä kutsutaan toiset mukaan leikkiin. Leikki-kutsuun vastaaminen on kuitenkin aina vapaaehtoista, sillä muuten kyseessä ei olisi leikki.

Vaikka leikki ja leikillisyys nähdään usein synonyymeinä, joidenkin tutkijoiden mukaan käsitteet myös eroavat toisistaan. Leikkiin sisältyy sääntöjen ja rutiinien rikkominen, leikillisyyteen myös niistä nauttiminen. Näin ajatellaan olevan myös peleissä, jotka perustuvat leikkiin, avoimuuteen, valinnanmahdollisuuksiin ja normien rikkomiseen.

Tänä päivänä leikillisyys on entistä tärkeämpää myös työelämässä, joka vaatii yhteistyötaitoja ja luovaa ongelmanratkaisua. Leikillisyyttä voidaankin pitää luovan työteon ja hyvinvoinnin edellytyksenä. Leikillisyys myös luo hyvinvointia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi positiivisella huumorilla on yhteyttä työntekijöiden välisiin suhteisiin, työtyytyväisyyteen ja tuottavuuteen.

Leikitään yhdessä ja kasvatetaan leikillisyyteen

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa leikillisyys kuvastaa luottamusta ja lupaa myös epäonnistua. Se kertoo yhteisen ”tilan” syntymisestä ja uskalluksesta heittäytyä tähän oppimisen kannalta optimaaliseen tilaan. Kun olen haastatellut esikouluikäisiä lapsia ja kysynyt, mitä leikissä voi oppia, lapset ovat vastanneet, että leikissä oppii muun muassa olemaan ”kaveri” ja ”olemaan toisia ihmisiä, koska siinä ollaan toisia ihmisiä”. Leikki kehittää vuorovaikutustaitoja. Se voi luoda kiehtovan oppimisympäristön, jossa opitaan yhdessä.

Erityisesti mieleeni jäi erään lapsen ajatukset, kun hän innostui kertomaan siitä, kuinka olisi "hauskempaa jos aikuinenkin on mukana leikkimässä". Aikuisen rooli voi olla esimerkiksi yhteisen leikintarinan jakaminen lapsen kanssa. Esimerkkinä on eräs isoäiti, joka jaksoi maata potilaana leikkimökissä vaikka kuinka kauan, kun innokas 4-vuotias lääkäri häntä halusi perin pohjin hoitaa ja tutkia. Kerran kun roolit olivat vaihtuneet, ja kun 4-vuotias oli kehottanut lääkäriksi määrättyä isovanhempaa tulemaan mökkiin sisään koputtamalla ja odottamaan lapsen ”sisään”-kutsua, lapsi ei kuitenkaan vastannut isovanhemman koputukseen. Tovin odotettuaan ja oven avattuaan isovanhempi huomasi, että potilaan roolissa oleva lapsi makasi pienen kirstun päällä liikkumattomana. Kun isovanhempi kysyi syytä hiljaisuuteen, vaikka oli tehnyt kuten oli pyydetty, kirstun päällä makaava leikkijä kertoi, ettei ollut voinut vastata koputukseen, koska oli kuollut. Sitten hän oli alkanut esitellä raajojaan, jotka olivat huonossa kunnossa, koska hän oli tippunut leikkimökin katolta. Kuollut oli sujuvasti elävä ja hän nautti yhteisen leikin etenemisestä.

Leikki ja leikillisyys luovat tilanteita, joissa maailmaa, itseä ja muita ymmärretään uudella tavalla. Lapsille leikillisyys on sisäsyntyistä ja luontevaa. He eivät lannistu epäonnistumisista, eikä heitä ohjaavat todellisen maailman rajoitteet. He ovat usein aitoja löytöretkeilijöitä.

Aikuiset puolestaan osoittavat leikillisyyttä osallistuessaan leikkiin ja tarjotessaan mahdollisuuksia leikkiin ja leikilliselle oppimiselle. Paras tapa saada lapset innostumaan on se, että aikuinen on itse innostunut.

Leikillisyys kehityksen ja innovaation promoottorina

Väitetään, että koko kulttuurimme perustuu leikkiin ja leikin kautta syntyneisiin uusiin oivalluksiin. Kerrotaan, että esimerkiksi suhteellisuusteoria syntyi ajatusleikistä, jossa Einstein olisi halunnut istuutua auringonsäteelle ja että Fleming on sanonut leikkineensä mikrobeilla ennen kuin keksi penisilliinin.

Leikillisyys on vajaakäytetty potentiaali ja voimavara kaikessa ihmisen toiminnassa, niin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, kuin opetuksessa ja kasvatuksessa. Leikillisyyden ja löytöretkeilyn myötä opitaan löytämään uusia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin ja haasteisiin. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat monet maailmanlaajuiset innovaatiot, joissa ennakkoluulottoman kokeilun ja yhteistyön tuloksena on syntynyt uusia tuotteita, malleja tai käytäntöjä.

Lapin yliopiston ja Lappset Group Oy:n rikas yhteistyö vuodesta 2003 on synnyttänyt tärkeitä avauksia suomalaiseen ja kansainväliseen keskusteluun leikistä ja leikillistä oppimisesta. Nyt leikillisen oppimisen pedagogiikkaa ollaan viemässä laajemmin maailmalle. Leikillinen oppiminen ei rajoitu vain lapsiin tai tiettyyn toimintaympäristöön. Se on elinikäistä oppimista, joka sallii muuttuvassa maailmassa leikillisyyden, hämmennyksen ja uteliaisuuden. Leikillisen oppimisen piirteitä ovat leikillisyys, luovuus, tarinallisuus, kehollisuus, oivaltavuus, yhteisöllisyys, mediarikkaus ja oppimisen ilo.