Muutaman vuoden sisään on tullut uusia tuotestandardeja kuten EN 16630 ulkokuntovälineille sekä pian julkaistava EN 16899 parkour-tuotteille. On myös julkaistu uusi tekninen raportti TR 16879 sille, miten erilaiset leikki- ja liikuntavälineet erotetaan toisistaan.
 

Eri riskitason alueiden riittävä erottaminen

Leikki-alueella välineet sijoitetaan ikäryhmittäin omiksi kokonaisuuksikseen. Paljon ennemmin leikkivälineet tulee erottaa jollain tavalla liikuntavälineistä. 

Kyse ei ole lainkaan siitä, että kuviteltaisiin lasten olevan kykenemättömiä pääsemään liikunta-alueille ja käyttämään siellä olevia korkeamman riskitason välineitä. Ennemminkin pyritään siihen, että leikki ei huomaamatta siirry rakenteisiin, joissa leikkimisessä on suurempi riski. 

Mitä suurempi eri toimintojen riskien tasoero on, sitä selvempi toiminteiden erotuksen tulee olla. Leikkialueeseen yhdistettävälle liikunta-alueelle ei siis valittaisi korkeita skeittiramppeja eikä vapaapainoja tai murskaavia mekanismeja sisältäviä lihaskuntovälineitä. 
 

Valittavat välineet

Jotta korkeamman riskitason liikunta-aluetta ei erehdyttäisi pitämään leikkikenttänä, pitää siellä olevien tuotteiden olla liikuntavälineiden näköisiä eikä sinne saa sijoittaa leikkivälineitä, kuten keinuja tai lasten kiipeilytelineitä, joissa on esimerkiksi liukumäkiä. 

Joillain liikuntavälineillä on kaksi toisistaan selvästi eroavaa käyttötapaa. Esimerkiksi leuanvetotanko on leikkialueella tavallinen, yksinkertainen kiipeilyväline, jossa lapset riippuvat ja kieputtelevat ja jonka päälle lapset nousevat istumaan. Usein leikkitanko asennetaan suhteellisen matalalle - ehkä vain metrin korkeuteen. Toisaalta leuanvetotanko on myös täysiverinen liikuntaväline kun se sijoitetaan liikunta-alueelle ja riittävän korkealle. Liikunta-alueella tangon putoamiskorkeus on metrin matalampi kuin leikkialueella. 

Turva-alustat

Leikkialueiden turva-alustoista on kirjoitettu monesti ja paljon. Todetaan tässä vain, että turva-alueella on kolme ominaisuutta: Laajuus, tuotteen putoamiskorkeudesta tuleva vaatimus iskunvaimennukselle sekä tuotteen mahdollisesta pakotetusta liikkeestä tuleva kielto eri tuotteiden turva-alueiden päällekkäisyydelle. 

Jos liikuntaväline, kuten vaikkapa leuanvetotanko, sijoitetaan leikkialueen yhteyteen, pitää turva-alustan olla kuten leikkialueilla yleensäkin. Jos kuitenkin suunnitellaan varsinainen liikunta-alue, päästään turva-alueissa vähemmällä. 

Lihaskuntovälineet, mukaan lukien sellaiset staattiset välineet kuten leuanvetotanko, voidaan asentaa kovemmalle alustalle kuin leikkivälineet. Metrin putoamiskorkeuteen asti alusta voi olla täysin kova ja nurmikko tai pintamaa hyväksytään puolentoista metrin putoamiskorkeuteen asti. Pakotettua liikettä ei yleensä liikuntavälineissä ole lainkaan minkä ansiosta turva-alueet saavat lomittua. 

Kun parkouralue on suunniteltu liikuntaa eikä leikkiä varten ja se on sijoitettu erilleen leikkialueesta, voidaan tuotteet asentaa täysin kovalle alustalle aina 160 cm putoamiskorkeuteen asti. Korkeammalle putoamiskorkeudelle iskunvaimennuksen on vastattava kahta kolmannesta tuotteen putoamiskorkeudesta; esimerkiksi 240 cm korkuinen rakenne voidaan asentaa alustalle, jonka kriittinen putoamiskorkeus on vain 160 cm.

Turvallisuus ja ympäristösuunnittelu

Turvallisuus ei ole itsetarkoitus. Tavallaan se on riippakivi. Kanto kaskessa. Usein hyvä idea tuntuu kaatuvan sääntöihin. Paradoksaalista kyllä, mitä huonommin säännöt tuntee, sitä enemmän ne rajoittavat. 

Pahinta on, jos ei tunne sääntöjä lainkaan. Virhe suunnittelussa voi johtaa vastuuseen sattuneesta vahingosta tai ainakin kalliisiin korjauksiin.
>> Esimerkiksi asennetaan 4 metriä korkean bouldering-kiipeilyseinän turva-alueelle 50 mm paksuiset turvalaatat.
 
Toiseksi pahinta on, että tuntee säännöt pääpiirteissään ja tulkitsee niitä tiukimmalla mahdollisella tavalla. Tällöin jää joskus hyvä ratkaisu toteuttamatta, mutta eipähän tehdä virheitä. 
>> Esimerkiksi asennetaan leikkialueen läheisyydessä olevin staattisten ja lapsiystävällisten lihaskuntovälineiden ympärille aita. 
 
Parasta kuitenkin on, että suunnittelija tuntee vaatimukset sekä niiden takana olevat periaatteet. Tällöin hän osaa soveltaa vaatimuksia oikein ja tarpeen tullen kompensoida riskin luovalla tavalla niin, että lopputulos on riittävän turvallinen.
>> Esimerkiksi tietää, että liikunta-alueella oleva, alle 220 cm korkeudessa oleva leukapuomi voidaan asentaa standardin mukaan kivituhkan päälle. Hän ymmärtää kuitenkin, että tangosta putoaminen on merkittävä riski ja siksi tangon alle ja siitä noin metrin eteen- ja taaksepäin laitetaan kunnon iskua vaimentava alusta kuten 30 cm haketta tai paksuimmat mahdolliset turvalaatat, mutta muu osa turva-alueesta voi olla kivituhkaa.
 
Ympäristösuunnittelun kantavana periaatteena tulisi olla: ”Ei niin turvallinen kuin mahdollista, vaan niin turvallinen kuin tarpeellista.”

Rovaniemellä 12.5.2016

Lue lisää: 

Liikunta-alueiden uudet vaatimukset

Tulevaisuuden leikki ja liikunta

Asuinalueet ja liikuntalajit