Parkourin tie marginaalista koululiikuntaan

T-paitaan ja löysiin verkkareihin pukeutunut nuorukainen loikkii kymmenien metrien korkeudessa kerrostalon katolta toiselle, astelee kepeästi talon reunamuurilla ja värittää etenemistään mitä erilaisimmilla hypyillä ja kierähdyksillä.

Joukko koululaisia viettää liikuntatuntia varta vasten lajia varten rakennetussa puistossa, ponnistaen maahan istutetulta puolipallolta toiselle, roikkuen erilaisissa telineissä ja tasapainotellen ohuilla puomeilla.

Kaksi eri ympäristöä, kaksi eri tapaa, mutta yksi ja sama laji. Kyseessä on parkour, 1980- ja 90-lukujen vaihteessa Ranskassa alkunsa saanut urbaani liikuntalaji. Suomeen laji levisi vuosituhannen vaihteessa, ja nykyään laji on jo ainakin nimeltä tuttu valtaosalle suomalaisista. Läpilyönti Suomessa ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, sillä uutta tulokasta ei otettu kaikissa piireissä avosylin vastaan. Kenties lajin näyttävyydestä ja epäsovinnaisista suorituspaikoista johtuen parkour-harrastajat saivat erityisesti lajin alkuvuosina tottua vandalismi- ja laittomuusepäilyihin. Parkourin tunnettuuden kasvu on kuitenkin vähentänyt ongelmia, ja parkour-harrastajat itse irtisanoutuvat ankarasti häiriöiden aiheuttamisesta; lajifilosofiaan kuuluu olennaisena osana lakien noudattaminen ja yksityisalueiden kunnioittaminen

Uudenlaisen liikuntakulttuurin suunnannäyttäjä

Parkouria on käytetty viime vuosien liikuntasosiologisessa keskustelussa usein malliesimerkkinä perinteisen suomalaisen liikuntaseurakulttuurin kokemasta murroksesta. Lasten ja nuorten liikuntaharrastusta mitanneet tutkimukset ovat jo vuosien ajan kertoneet, että alakoulusta yläkouluun siirryttäessä harrastaminen liikuntaseuroissa vähenee radikaalisti. 
Yhtenä selittävänä tekijänä ilmiölle on käytetty nuorten liikuntaharrastuksen siirtymistä yhä kasvavissa määrin perinteisistä seuroista epäorganisoidumpiin ympäristöihin. Esimerkiksi skeittaus ja juuri parkour ovat usein pikemminkin kaveriporukan parissa harrastettavia lajeja kuin liikuntaseurojen alle asettuvaa toimintaa. Nyky-Suomessa suurin osa lapsista ja nuorista kasvaa kaupunkimaisessa ympäristössä, ja onkin luonnollista, että se vaikuttaa myös heidän käsityksiinsä ja ideoihinsa kiinnostavista liikuntamuodoista. 
Parkour on kasvattanut myös harrastajamääriään perinteisistä lajeista poikkeavalla tavalla. Lajista tehdyt dokumentit, näyttävät Youtube-videot ja aktiiviset internet-yhteisöt ovat toimineet monelle harrastajalle ensikosketuksena lajiin.

Kohti organisoitumista?

Kokonaan seurat, lajiliitot ja muut traditionaaliset organisaatiot eivät kuitenkaan ole kuihtumassa. Monet epäorganisoituneina alkunsa saaneet lajit ryhtyvät suosion kasvaessa etsimään muotoaan ja järjestäytymään. Näin on osaltaan käynyt myös parkourin tapauksessa. Lajin kotimainen kattojärjestö Suomen Parkour ry (SPY) perustettiin jo vuonna 2003. Lajiliiton jäseninä on tällä hetkellä kymmenen suomalaista parkour-seuraa. Maantieteellisesti seurat ovat levittäytyneet aina Helsingistä Ouluun asti.
- SPY:llä on noin 6 000 jäsentä, ja vuonna 2016 toimintaamme osallistui yhteensä noin 20 000 harrastajaa. Monet harrastajat harjoittelevat lajia itsenäisesti, mutta varsinkin nuoremmissa ikäluokissa on runsaasti myös sellaisia harrastajia, joiden harrastaminen painottuu ohjattuihin ryhmiin. Toisaalta kyllähän melkein kaikki lapset harrastavat parkouria ihan jo huomaamattaan kiipeilleessään puissa ja kalliolla muiden leikkien yhteydessä, kertoo SPY:n kouluhankekoordinaattori Ville Kuusisaari. 

SPY muistuttaa arvoiltaan ja tavoitteiltaan hyvin paljon perinteisempiä lajiliittoja. Liitto toimii tiiviissä yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa ja toimintansa tarkoitukseksi SPY ilmoittaa parkourin ja sitä tukevien taitojen vastuullisen kehittämisen edistämisen sekä lajin tunnettuuden lisäämisen. Yksi ratkaisevan merkittävä ero kuitenkin erottaa edelleen parkourin perinteisemmistä lajeista: SPY:n näkemyksen mukaan lajissa ei koskaan kilpailla toisia vastaan, vaan tavoitteena on vain omien taitojen kehittäminen ja itsensä ylittäminen.   
- Meillä on selkeä kanta siihen, että kilpailu ei kuulu lajin luonteeseen. Parkourin henkeen kuuluu itsensä haastaminen ja kehittäminen. Jonkin verran tietysti lajiyhteisön sisällä on sellaisia ryhmiä, jotka ajavat kilpailullisuutta, mutta kyllä SPY:n linja on tällä hetkellä selkeä konsensus myös kansainvälisesti, Kuusisaari valaisee. 

Vastuulliselle harrastamiselle on omistettu kokonainen alasivu liiton sivuilla. Tämä on lajin historian huomioiden mielenkiintoinen havainto. Tämän tekstin alussa käytetty esimerkki kerrostalohyppelijästä on kenties se yleisin parkouriin liitetty mielikuva; laji on näyttävä ja vaatii huimasti taitoa, mutta samalla se on vaarallinen ja suorituspaikkojen mielikuvituksellinen valinta epäilyttää monia. Todellisuus on kuitenkin usein toinen. Kuusisaari suhtautuu lajin hurjapäiseen maineeseen kaksijakoisin mielin.
- Kyllä mielikuvat ovat vielä osittain vääriä, mutta toisaalta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Aloitin itse parkourin kymmenen vuotta sitten, ja silloin suhtautuminen oli usein ”mitäs ne pojat pomppivat” –tyylistä. Nyt laji alkaa olla jo varsinkin nuorempien ikäluokkien keskuudessa hyvin tunnettu liikuntamuotona.

 

Osaksi koulupäiviä

Lajin luonne, yksilön itsensä kehittäminen kilpailun kustannuksella, ja sen monipuoliset fyysiset vaatimukset osuvat erinomaisesti yksiin koulujen nykyisten opetussuunnitelmien ja liikunnanopettajien tämän hetkisten koulutussisältöjen kanssa. Ei olekaan ihme, että lajia on viime vuosina tuotu entistä voimakkaammin osaksi myös lasten ja nuorten koulupäiviä. Näkyvimpiä merkkejä tapahtuneesta kehityksestä ovat koulujen pihoille jalkapallomaalien ja koripallokenttien rinnalle nousseet parkour-telineet. 

Parkourin nousu uskottavaksi koululiikuntalajiksi näkyy myös lajiliiton toiminnassa. SPY palkkasi kesällä 2017 Kuusisaaren kouluhankekoordinaattoriksi Parkouria koululaisille –hankkeeseen. Kuusisaaren tehtävänä on tarjota ja ohjata kouluille parkour-kokeilupäiviä. Vastaanotto on ollut erittäin positiivinen niin liikunnanopettajien kuin oppilaidenkin keskuudessa.
- Parkour on niin monipuolinen ja oman tason mukaan säädeltävä laji, että mielekkäitä tunteja pystyy vetämään niin ykkösluokkalaisille kuin lukiolaisillekin. Tunneilla periaatteena on, että jokainen pyrkii löytämään itselleen sopivia haasteita, onnistumisen kokemuksia ja tilaisuuksia itsensä ylittämiseen. Opettajat ovat antaneet positiivista palautetta lajin fyysisestä puolesta, sillä parkour kehittää muun muassa kehonhallintaa ja ponnistusvoimaa. 
Kaikki koulut eivät ole ehtineet vielä reagoida parkourin suosioon tarvittavilla kalustehankinnoilla.
- Monet koulut ovat olleet kokeilutunti-ideasta innoissaan, mutta eivät ole vielä ehtineet hankkia parkour-telineitä koululle. Kysyntää lajille ja välineille löytyy jatkossa aivan varmasti, sillä Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämän kyselyn mukaan parkour on tällä hetkellä yksi koululaisia eniten kiinnostavista liikuntamuodoista Suomessa, Kuusisaari päättää.

Henri Nyholm
Henri Nyholm
Markkinointisuunnittelija, Liikuntatieteiden maisteri (LiTM)
PlayCare
https://www.linkedin.com/in/henri-nyholm-8221a5139/
Tilaa uutiskirje
Katso valmiita kohteita
Reference_Finland_Tampere_Fitness_2015_GoGo.jpg
GoGo City Kuntosalin terassi

Suomen kesä ja terassi. Tampereella terassi sai aivan uuden merkityksen, kun GoGo City –kuntosali rakensi Suomen ensimmäisen terassikuntosalin keskustan ytimessä olevan liikuntakeskuksensa katolle.

Lue lisää
2017_REFERENCE_ÄSSÄ_KITTILÄ_1.jpg
Kittilän koulun Ässäareena

Suomen Palloliiton ja S-ryhmän Ässäkenttäohjelman 70. kenttä tuo iloa palloilijoille Lapin Kittilässä.

Lue lisää
Lappset pumptrack
Pumptrack Jyväskylä

Jyväskyläläiset oppilaat pääsivät tutustumaan ja ajamaan Lappsetin pumptrack-radalla.

Lue lisää
Tutustu liikuntavälineisiin