Leikki ja leikillisyys - avain oppimiseen

Oppiminen tuottaa yleensä suurta iloa ja nautintoa, kun siihen sisältyy leikillisyyttä. Se on tutkimista, ihmettelyä ja innostumista. Se on usein positiivisen huumorin, yhdessä tekemisen ja kokeilemisen kautta saavutettavaa iloa. Väitetään, että huumorintajuiset ihmiset käyttäytyvät usein leikillisesti ja että leikkisillä ihmisillä on hyvä huumorintaju.

Humorous people often behave playfully and playful people tend to have a good sense of humor - Bateson & Martin, 2013

Pysyvän ominaisuuden sijaan leikillisyyttä voi pitää kuitenkin pikemminkin mielentilana ja asennoitumisena. Se on elämänmittainen tapa oppia, olla vuorovaikutuksessa ja suhtautua uusiin asioihin. Leikillisyys on myös koko keholla ilmaistavaa. Se ilmenee kehollisesti muun muassa tunteina, ilmeinä, eleinä ja liikkeinä.

Leikillisyys, mielikuvitus ja vuorovaikutus

Uudet ajatukset syntyvät mielen leikeistä ja kuvitelmista, mielikuvituksesta. Leikillisyys, kuten myös leikki, perustuu luovalle mielikuvitukselle. Mielikuvitus on kaiken oppimisen edellytys. Leikki harjoittaa näkemään asioita eri näkökulmasta ja luo pohjaa joustavalle ajattelulle. Se sallii mahdollisten maailmojen ajattelun, eräänlaisen löytöretkeilyn, ja poikkeamisen rutiininomaisesta ajattelusta ja havainnoimisesta. Leikissä on mahdollista olla kuka tahansa ja mikä tahansa paikka voi olla leikin näyttämönä. Lasten leikissä leikkipuiston kiipeilyteline voi olla lohikäärmeperheen koti ja liukumäki jännittävä laavaliukumäki.

Innostus syntyy usein asioista, jotka ovat jännittäviä, hauskoja, uusia ja mielenkiintoisia. Kun ollaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa, innostus ja leikillisyys tarttuvat. Olemalla leikillisiä tai osoittamalla leikillisyyttä kutsutaan toiset mukaan leikkiin. Leikki-kutsuun vastaaminen on kuitenkin aina vapaaehtoista, sillä muuten kyseessä ei olisi leikki.

Vaikka leikki ja leikillisyys nähdään usein synonyymeinä, joidenkin tutkijoiden mukaan käsitteet myös eroavat toisistaan. Leikkiin sisältyy sääntöjen ja rutiinien rikkominen, leikillisyyteen myös niistä nauttiminen. Näin ajatellaan olevan myös peleissä, jotka perustuvat leikkiin, avoimuuteen, valinnanmahdollisuuksiin ja normien rikkomiseen.

Tänä päivänä leikillisyys on entistä tärkeämpää myös työelämässä, joka vaatii yhteistyötaitoja ja luovaa ongelmanratkaisua. Leikillisyyttä voidaankin pitää luovan työteon ja hyvinvoinnin edellytyksenä. Leikillisyys myös luo hyvinvointia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi positiivisella huumorilla on yhteyttä työntekijöiden välisiin suhteisiin, työtyytyväisyyteen ja tuottavuuteen.

Leikitään yhdessä ja kasvatetaan leikillisyyteen

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa leikillisyys kuvastaa luottamusta ja lupaa myös epäonnistua. Se kertoo yhteisen ”tilan” syntymisestä ja uskalluksesta heittäytyä tähän oppimisen kannalta optimaaliseen tilaan. Kun olen haastatellut esikouluikäisiä lapsia ja kysynyt, mitä leikissä voi oppia, lapset ovat vastanneet, että leikissä oppii muun muassa olemaan ”kaveri” ja ”olemaan toisia ihmisiä, koska siinä ollaan toisia ihmisiä”. Leikki kehittää vuorovaikutustaitoja. Se voi luoda kiehtovan oppimisympäristön, jossa opitaan yhdessä.

Erityisesti mieleeni jäi erään lapsen ajatukset, kun hän innostui kertomaan siitä, kuinka olisi "hauskempaa jos aikuinenkin on mukana leikkimässä". Aikuisen rooli voi olla esimerkiksi yhteisen leikintarinan jakaminen lapsen kanssa. Esimerkkinä on eräs isoäiti, joka jaksoi maata potilaana leikkimökissä vaikka kuinka kauan, kun innokas 4-vuotias lääkäri häntä halusi perin pohjin hoitaa ja tutkia. Kerran kun roolit olivat vaihtuneet, ja kun 4-vuotias oli kehottanut lääkäriksi määrättyä isovanhempaa tulemaan mökkiin sisään koputtamalla ja odottamaan lapsen ”sisään”-kutsua, lapsi ei kuitenkaan vastannut isovanhemman koputukseen. Tovin odotettuaan ja oven avattuaan isovanhempi huomasi, että potilaan roolissa oleva lapsi makasi pienen kirstun päällä liikkumattomana. Kun isovanhempi kysyi syytä hiljaisuuteen, vaikka oli tehnyt kuten oli pyydetty, kirstun päällä makaava leikkijä kertoi, ettei ollut voinut vastata koputukseen, koska oli kuollut. Sitten hän oli alkanut esitellä raajojaan, jotka olivat huonossa kunnossa, koska hän oli tippunut leikkimökin katolta. Kuollut oli sujuvasti elävä ja hän nautti yhteisen leikin etenemisestä.

Leikki ja leikillisyys luovat tilanteita, joissa maailmaa, itseä ja muita ymmärretään uudella tavalla. Lapsille leikillisyys on sisäsyntyistä ja luontevaa. He eivät lannistu epäonnistumisista, eikä heitä ohjaavat todellisen maailman rajoitteet. He ovat usein aitoja löytöretkeilijöitä.

Aikuiset puolestaan osoittavat leikillisyyttä osallistuessaan leikkiin ja tarjotessaan mahdollisuuksia leikkiin ja leikilliselle oppimiselle. Paras tapa saada lapset innostumaan on se, että aikuinen on itse innostunut.

Leikillisyys kehityksen ja innovaation promoottorina

Väitetään, että koko kulttuurimme perustuu leikkiin ja leikin kautta syntyneisiin uusiin oivalluksiin. Kerrotaan, että esimerkiksi suhteellisuusteoria syntyi ajatusleikistä, jossa Einstein olisi halunnut istuutua auringonsäteelle ja että Fleming on sanonut leikkineensä mikrobeilla ennen kuin keksi penisilliinin.

Leikillisyys on vajaakäytetty potentiaali ja voimavara kaikessa ihmisen toiminnassa, niin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, kuin opetuksessa ja kasvatuksessa. Leikillisyyden ja löytöretkeilyn myötä opitaan löytämään uusia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin ja haasteisiin. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat monet maailmanlaajuiset innovaatiot, joissa ennakkoluulottoman kokeilun ja yhteistyön tuloksena on syntynyt uusia tuotteita, malleja tai käytäntöjä.

Lapin yliopiston ja Lappset Group Oy:n rikas yhteistyö vuodesta 2003 on synnyttänyt tärkeitä avauksia suomalaiseen ja kansainväliseen keskusteluun leikistä ja leikillistä oppimisesta. Nyt leikillisen oppimisen pedagogiikkaa ollaan viemässä laajemmin maailmalle. Leikillinen oppiminen ei rajoitu vain lapsiin tai tiettyyn toimintaympäristöön. Se on elinikäistä oppimista, joka sallii muuttuvassa maailmassa leikillisyyden, hämmennyksen ja uteliaisuuden. Leikillisen oppimisen piirteitä ovat leikillisyys, luovuus, tarinallisuus, kehollisuus, oivaltavuus, yhteisöllisyys, mediarikkaus ja oppimisen ilo.

Lähteet:

Bateson, P. & Martin, P. (2013). Play, Playfulness Creativity and Innovation. New York: Cambridge University Press.

Egan, K. (2005). An imaginative appraoch to teaching. San Francisco: Jose-Bass.

Huizinga, J. (1947). Leikkivä ihminen. Yritys kulttuurin leikkiaineksen määrittelemisen (suom. Sirkka Salomaa). Porvoo: WSOY.

Hyvönen, P. (2008). Affordances of playful learning environment for tutoring playing andlearning. Doctoral dissertation. Acta Universitatis Lapponiensis 152. University of Lapland, Faculty of education, Finland. Rovaniemi: University of Lapland Printing Centre.

Kangas, M. (2016). Toward future education and 21st century skills with playful learning. SAFEA Delegation meeting at the University of Lapland. Rovaniemi, Finland, 22.6.2016

Kangas, M. (2016). Leikilliset oppimisympäristöt. Leikki, luovuus ja oppimisen ilo. Kainuun varhaiskasvattaja 2016, Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon koulutus- ja näyttelytapahtuma. Kajaani 23.4.2016. 

Kangas, M. (2014). Leikillisyyttä peliin – Näkökulmia leikillisyyteen ja leikilliseen oppimiseen. Teoksessa L. Krokfors, M. Kangas & K. Kopisto (toim.). Oppiminen pelissä. Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa. Tampere: Vastapaino Oy, 73–92.

Kangas, M. (2010). The school of the future: Theoretical and pedagogical approaches for creative and playful learning environments. Doctoral dissertation. Acta Universitatis Lapponiensis 188. University of Lapland, Faculty of Education, Finland. Rovaniemi: University of Lapland Printing Centre.

Marjanovic-Shane, A. (2010). From Yes and No to Me and You: A playful Change in Relationships and Meanings. In (C. Connery, V. John-Steiner & A.

Marjanovic-Shane (Eds.). Vygotsky and Creativity: A cultural-historical approach to play, meaning-making and the arts (pp. 41-59). New York: Peter Lang Publishing.

Vygotsky, L. S. (2004). Imagination and creativity in childhood. Journal of Russian Eastern European Psychology, 42, 7-97.

Välikangas, L. (2016). Löytöretkeilyä muutoksen maailmassa. Vaikuta ja Vaikutu –seminaari (Tieke), Koskenranta, Helsinki, 29.9.2016.


Marjaana Kangas
Marjaana Kangas
Kirjoittaja on väitellyt leikillisestä oppimisesta 2010 ja hänen väitöstyönsä on palkittu professori Lea Pulkkisen väitöskirjapalkinnolla vuonna 2012. Hän on osallistunut vuosina 2003–2015 innovatiivisten, leikkiä, peliä ja teknologiaa hyödyntävien, leikillisten oppimisympäristöjen ja tulevaisuuden koulua koskevaan tutkimus- ja kehittämistyöhön useissa eri tutkimushankkeissa. Tällä hetkellä hän toimii mediakasvatuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa ja toimii mm. leikillisen oppimisen pedagogiikan asiantuntijana ja kouluttajana.
twitter.com/marjaanakangas
www.marjaanakangas.net